Paha päivä

Tässä on sujunut syömisten kannalta ihan OK:sti, mitä nyt yhtenä iltana sessioin siinä järjestyksessä ja väsymystilassa, etten saanut poistettua puoliakaan itsestäni. Tämän johdosta pari seuraavaa päivää oli paino taas aivan sietämättömän korkealla, mutta tänään paino oli pitkästä aikaa pienemmän kilon puolella. Putosi eilisestä yli 500 grammaa. Hyvä päivä siis tiedossa, eikö niin? Well, guess again.

Nukuin pitkästä aikaa pitkään ja kunnolla, jotkut kymmenen tunnin unet ja aloitin aamuni katselemalla erästä hyvää sarjaa netistä. Olin sopinut äitini kanssa lähteväni toiselle paikkakunnalle tänään vähän ostoksille, mutta hän saapui pian heräämiseni jälkeen, enkä ehtinyt esimerkiksi juomaan kahvia tai muuta tuon vaatiessa pikaista lähtöä. Oli miellyttävää kiertää äitini ja tämän miesystävän kanssa kirpputoria. Miesystävä on äärimmäisen mukava, sellainen hiljainen mutta kuitenkin ulospäinsuuntaunut ja esimerkiksi auttaa minuakin ruoanlaitossa tai tuo välillä minulle jotain, josta uskoo minun pitävän. Kirppikseltä äitini ja tämän miesystävä tahtoivat lähteä Heselle syömään, johon itsekin lupauduin tulevani, mutta nauttivani siellä ainoastaan pienen kolan. Lähdin nostamaan automaatilta rahaa.

Saapuessani Heselle oli äitini miesystävä jo tehnyt näiden tilauksen, mutta myös ostanut minulle kolan. Aidon, täyskalorisen kolan. Sain pienen paniikkikohtauksen ja reaktioni voimakkuudesta huolestuneet matkakumppanini tahtoivat tietää mikä on ongelma. No, ongelma on se, etten ole tietääkseni ainakaan kymmeneen vuoteen juonut normaalia, täyskalorista kolaa. Ajattelin, voisiko sen vaihtaa, mutta tuskin. Äitini myös tarjoutui ostamaan minulle uuden, mutta jo paniikkini tämän miesystävän kilttiin tekoon minua kohtaan oli mielestäni jo tarpeeksi törkeää, joten suostuin juomaan kolan. Huomasin, kuinka pettynyt/surkea ilme miesystävälle tästä tuli. Se oli kamalaa. Ihan hirveää - toinen yrittää tehdä jotain kivaa minulle ja minä skitsoan täydellisesti. Sain siinä kuunnella äitini suun liikkeitä samalla, kun join sitä kirottua sadan kalorin äärimmäistä turhuutta ja omaa tappiota edustavaa sokerijuomaa ja stressaannuin entisestään.










Eipä tässä sinänsä muuten mitään, mutta juuri tällä viikolla muistelin, etten tosiaan edes muista, milloin viimeksi olisin juonut täyskalorista kolaa - jee, hyvä minä! Se oli ainoa asia, jota olen ollut niin pitkään käyttämättä. Niin monet anorektikot ja muut syömähäröilijät niin usein melkeinpä kehuskelevat sillä, etteivät ole syöneet suklaata/juustoa/vaaleaa viljaa/mitä tahansa korkeakalorista näin ja näin moneen vuoteen. Tällä viikolla juuri tajusin, että minullakin on yksi sellainen, joka on täyssokerinen kola. Nyt se "saavutus" on menetetty. Olen itsekuriton paska.

Loppureissukin sujui ikävästi, menetin kaupassa ylimääräistä rahaa oman typeryyteni takia, mikä lisäsi stressitasoani ja itseinhoani entisestään. Kävimme vielä yhdessä liikkeessä, johon aina ajan väärää, kiertävää reittiä, mistä äitini minulle motkottikin. Siinä ensimmäistä kertaa tämän maailman kilteimmän miehen edessä kirjaimellisesti huusinkin äidilleni. Jäin autoon heidän käydessään kaupassa ja parkua vollotin koko ajan. Kotimatkalla kyynelehdin ja nyt kotona en myöskään jälleen osaa olla parkumatta. Lähinnä tämä johtuu varmasti väsymyksestä, mutta vihaan niin paljon myös tapahtuneita. Menetin ainoan syömisiin liittyvään kurinpitoon liittyvän saavutuksen, jonka omistamisen vasta tajusin. Lisäksi pahoitin maailman kilteimmän ja kultaisimman miehen mielen. Itseinho on niin huipussaan, etten edes osaa tehdä mitään. Haluaisin nukkua, mutten saa nukutuksi. Haluaisin syödä, mutten saa.

Tällainen lomaviikonloppupäivä. Jes.