Eilen melkeinpä päätin viimeisillä luennoilla käynnin jälkeen lähteä rämpimään pohjamutiin, ja niin myös tein. Lisää läskiä, juustoa, vaaleita jauhoja... Yhteensä tuli syötyä joku parisentuhatta kcalia, joista sain vain pienenpieniä, olemattomia rippeitä pois. Oksentamista haittasi hyvin paljon ruoan koostumus: vaalea leipä on itselleni melko hankalaa sen kasautumisen vuoksi, pakastepitsa sen taikinan kovuuden vuoksi. Lisäksi työtä haittasi ainoa huomaamani oksentamisesta itselleni koituva fyysinen haitta.
 |
| Taitaa olla tuo Sternal head se "jänne" eli kait lihas.. |
Kaulani eräs jänne kipeytyy ihan hirvittävästi, kun olen oksentanut melkein kokonaisen päivän. Hengittäminen vaikeutuu ja oksentaessa tuo jänne jännittyy ja kipeytyy, mikä kaikkeudessaan tekee jo turvonneesta ruhosta vielä epämukavamman paikan "elää". Se on tuossa jossain solisluun ja leukaluun välissä, en oikein tiedä siitä muuten kuin näin haittavaikutusmielessä. Onkohan muilla samaa ongelmaa? En ole nimittäin koskaan kuullut kenenkään valittavan muuta kuin vatsan kipuilua ja sylkirauhasten turpoamista.
Pahinta tässä on kuitenkin oman itsetunnon tuhoutuminen. Vihaan itseäni tällä hetkellä varmaankin enemmän kuin koskaan. Meni niin hyvin ekat pari kierrosta 2468:a, sitten päätin antaa itseni sortua. Eilinenkin meni aivan täysin hyvin, mutta jostain syystä illalla taas päässä napsahti ja ajauduin ahmimaan. Ehkä se on tuo tästä päivästä alkava reissu kotipaikkakunnalleni, jossa saan nähdä vanhoja kavereita ja sukulaisia valtavine massoineni. Ehkä se on vain sitä, että en osaa pitää itsekuria, vaan kohtaloni on olla löysä läskikasa. Jälkimmäistä en tule kylläkään varmastikaan koskaan hyväksymään.
En oikein osaa sanoa mitään tuosta joulusta. Kammottaa, kammottaa, panikoiduttaa, pelottaa... Jos on kolmet perhesyömiset, voiko lihomiselta välttyä?
 |
| Näinhän se menee.. |
Eilen melkeinpä päätin viimeisillä luennoilla käynnin jälkeen lähteä rämpimään pohjamutiin, ja niin myös tein. Lisää läskiä, juustoa, vaaleita jauhoja... Yhteensä tuli syötyä joku parisentuhatta kcalia, joista sain vain pienenpieniä, olemattomia rippeitä pois. Oksentamista haittasi hyvin paljon ruoan koostumus: vaalea leipä on itselleni melko hankalaa sen kasautumisen vuoksi, pakastepitsa sen taikinan kovuuden vuoksi. Lisäksi työtä haittasi ainoa huomaamani oksentamisesta itselleni koituva fyysinen haitta.
Pahinta tässä on kuitenkin oman itsetunnon tuhoutuminen. Vihaan itseäni tällä hetkellä varmaankin enemmän kuin koskaan. Meni niin hyvin ekat pari kierrosta 2468:a, sitten päätin antaa itseni sortua. Eilinenkin meni aivan täysin hyvin, mutta jostain syystä illalla taas päässä napsahti ja ajauduin ahmimaan. Ehkä se on tuo tästä päivästä alkava reissu kotipaikkakunnalleni, jossa saan nähdä vanhoja kavereita ja sukulaisia valtavine massoineni. Ehkä se on vain sitä, että en osaa pitää itsekuria, vaan kohtaloni on olla löysä läskikasa. Jälkimmäistä en tule kylläkään varmastikaan koskaan hyväksymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti