Laiskailua ja läskeilyä

Viime tiistaina, viikko sitten oli viimeiset luennot ja olenkin viikon ajan tässä ihan vain lomaillut, oikein antanut itseni olla tekemättä mitään, ja olen rehellisesti sanottuna ehkä onnellisimmillani pitkiin aikoihin. Viimeisimmässä postauksessani taisin mainita jotain viikon bp:ttomuudesta, mutta se katkesi jo samana päivänä ja meno on jatkunut, ei ainakaan toistaiseksi ole siis lääkitys auttanut ahmimishimoihin (kuten sen ei kaiketi pitäisikään). En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne, sillä olen tosiaan lomaillut ja viettänyt paljon avokin kanssa aikaa, tuolla kun oli helatorstain ansiosta pidennetty viikonloppu. Viimeisimpänä mainittu olikin aikamoista tuskaa: syömähimot olivat läsnä jokaisen päivän jokaisena minuuttina, nyt jälkeenpäin kun sitä muistelee, alkaa jo ajatus ahdistaa. Ahminkin sitten avokin läsnäolosta huolimatta, niin kuin joskus harvoin tulen tehneeksi. Sunnuntai esimerkiksi kului jokseenkin niin, että

- klo 11-12: leipää ainakin 600 kcalin edestä

- klo 12-13: varrasleipää ainakin 500 kcalin edestä

- klo 13-14: leipää, hedelmää ja muuta närppimistä tuntemattomissa mittasuhteissa

- klo 14-15: seksiä

- klo 15-16: makaronia n. 800 edestä

- klo 17:00: pakastepitsa n. 850 kcal

- klo 19-20: ulkokävelyreissu pyöränhakumatkalla keskustasta

- loppuilta: irtokarkkia laskematon määrä, lisäksi varrasleipää voilla

Voi miksi olen sortunut tuon voin käyttöön... Taisi alkaa syksyllä avokin varrasleivän oston alkaessa, tätä ennen en edes muista milloin viimeksi sitä olen käyttänyt. No, eilen kuitenkin samat syömähimot ovat jatkuneet ja mässäilinkin kunnolla, kun pääsin "pitkästä aikaa" tyhjentymäänkin. Perusmätöt sinänsä, mutta söin ja oksensin kolmen ja puolen tunnin sisällä kolmioleivän, neljä suklaavanukasta sekä suklaamunkkia (ensimmäinen erä) ja pasta-aterian sekä puolisen litraa jäätelöä. Ei kai saisi hehkuttaa, mutta itselleni oli suorastaan huumaavaa, että osasin oksentaa "ilman käsiä", vatsalihaksilla, ja vielä suhteellisen tehokkaasti. Tarvitsin vain alkusysäyksen ja loppuun hieman avitusta, muuten ehkä tavaran helppouden ansiosta sain kokea jotain maailmaamullistavaa. Itsehän en muuten ole koskaan osannut oksentaa muuta kuin jäätelöä vatsalihaksilla. Anteeksi mahdollisesti ylilyövä suoruus, mutta ehkä jotain tottumusta tähän kerrontaan minulle soi Sofi Oksasen Stalinin lehmät, jonka lukaisin tuossa viikonlopun aikana. Ihan hyvä kirja, mutta ärsyttävän naiivi päähenkilö tai jotenkin vähän liikaa hehkutetaan bulimian hienoutta ja helppoutta.

Kävin eilen myös hoitsulle juttelemassa, ensi maanantaina taas sama homma ja ensi viikon keskiviikkona onkin seuraamassa se pahin mahdollinen eli ravitsemusterapeutti. Kävin aiemmin viikolla verikokeissa tarkastuttamassa kilpirauhasarvoni ja hoitsun mukaan arvot ovat normaalit, viitearvo kun oli joku 0-4 oli omani 3,1 tai jotain. Ainoastaan hemoglobiini on edelleen alhainen ja hoitsu määräsikin minulle jotain rautatabuja syötäväksi. Oli kyllä muuten suhteellisen turha turinatunti: puhuimme keskustelu ajautui normaaliin kenen tahansa väliseen keskusteluun koulutuspolitiikasta Suomessa ja terveydenhuollon tilasta. Kyllä siinä vähän jotain asiaakin puhuttiin, mutta ehkä suurin osa tunnista käytettiin kaiken maailman turhuuksista puhumiseen :D

Eilen vietin mättöpäivää ja ostinkin mätöt vielä täksikin päiväksi, sillä avokin piti olla poissa iltakuuteen asti. Nyt sitten tuo kuitenkin nukkuu makkarissa, nukkui pommiin ja päätti olla menemättä ollenkaan. Jääkaapin perukoilla muhivat suklaamunkit kutsuvat minua kuin huutaen, mutta en voi sortua. Eilen kävi sellainen ihme, että mättöjen lisäksi ahmin jonkun 2000 kcal, muun muassa kokonaisen suklaalevyn pitkästä aikaa oksentamatta, ja silti paino oli puoli kiloa eilistä pienempi aamulla. En kuitenkaan usko moisen ihmeen toistumiseen kahdesti peräkkäin, minkä vuoksi pitäisi hillitä ne eilen herätetyt, itselle luvatut toisten ruokaorgioiden vapinat ja sähinät ja keksiä jotain muuta tekemistä. Tämä päivä tulee olemaan kaamea.