Tasapaksua

Kotipuolen vaaka oli valehteleva. Vaikka se ilmeisesti valehtelikin ainakin pari kiloa minua pienemmäksi, sai siitä sitä vanhaa kunnon maagista inspistä syömättömyyteen. Nytkin esimerkiksi olisi mahdollisuus mennä kauppaan, ostaa mättöjä ja ahmia, mutta ne vanhat tupakoinninaikaiset painolukemat syöpyivät kotivaa'alta mieleen niin, että esimerkiksi eilen jo 900kcal:in syöminen tuntui överiltä. Lauantaina söin humalaspäissäni ihan kauheasti samoin kuin sunnuntaina krapulassa - hain jopa heseltä aterian, minkä lisäksi söin ihan tajuttomasti kaikkea muuta. Silti oma vaakani näytti tänä aamuna samaa painoa kuin sinä päivänä, jolloin lähdin tuonne kotikotipuoleen käymään.

Oli todella kivaa nähdä pitkästä aikaa kavereita, mutta taas tuli todettua, etteivät välini äitiini ole mitenkään pitkäaikaissiedettävät. Avokkikin eilen oli jopa täysin masentunut siitä, että hänkin on jo luvannut lähteä kyseiselle paikkakunnalle kesäksi ja tuskaili, josko täältä vielä saisi töitä. Ajattelin tosiaan itsekin vielä laittaa muutaman hakemuksen menemään täällä, jos saisikin jotain työtä. Enhän minä kuitenkaan vielä mitään työsopimustakaan kirjoittanut.

Lääkkeiden ansiosta todennäköisesti nukuin taas viime yönä noin 11 tuntia. Aamulla herätessä päässä heitti, päätä särkee ja on kyllä muutenkin niin tukkoinen olo, että taisin saada jonkin flunssan tuolta kotireissulta. No, joka tapauksessa huomenna pitäisi tehdä kaikkensa ja yrittää herätä ennen kymmentä, jotta pääsee kilpirauhasverikokeisiin. Olisi ihan hirveää saada vajaatoimintatuomio: vaikka syö lääkkeitä yli lääkärin suosituksen ja syö päivässä 100kcal, lihoaa vain ja väsymys ja masennus on niin suurta, ettei saa noustua sängystä edes vessakäynnille. No, väsymys käy jo melkein kohdille, mutta masennus ei ole tällä hetkellä niin sietämätöntä ehkä stressin laantumisen myötä. En myöskään ole bp:ttanut nyt näköjään viikkoon, eli ehkä bulmiakin alkaa väistyä. Tekee vain mieli nyt syödä mahdollisimman vähän, eli ekaa keraa ikinä mulla näyttäisi olevan muuttumassa tää vammailu bulimisesta kaudesta anorektiseen eikä BEDiseen niin kuin yleensä.

No, tänään pitää olla sitten vähintäänkin 12:sta yöllä eteenpäin syömättä. Ajateltiin avokin kanssa mennä piiitkästä aikaa ulos syömään, vähän niin kuin juhlistamaan kesätöiden saamistani. Viiniä tulee juotua ja rasvaisen kiinalaisen ruoan syönti saattaa jäädä tämän päivän ainoaksi ateriaki. Kyllä nyt pitäisi silti jotain aamupalaa tässä piakkoin syödä, kun on vielä luentokin tänään. Sain muuten sen kiroamani

esseen viime tipassa lähetyskuntoon, vaikken läheskään valmiiksi, ja nyt ajattelin pari päivää vain olla ja möllöttää, sillä tänään on viimeiset luennot. Nyt pitää kirjoitella tutkielma puhtaaksi esseen lailla ja yrittää vielä etsiä täältä kotipuolesta kesätöitä, kun ei yhtään kiinnostaisi mennä kesäksi taas sinne kotipaikkakunnalle.