Nimittäin elämä muutoin paitsi koulun suhteen. Tahdoin kirjoitella tällä viikolla jonkin ajatuksellisen tekstin, mutta valitettavasti töissä käyminen ja nukkuminen vievät käytännössä kaiken aikani enkä tunnu ehtivän oikein syventyä mihinkään (olen silti ihan hirvittävän kiitollinen ja onnellinen, että sain töitä). Tämä ei siis kuitenkaan itseäni haittaa muutoin kuin oman itseni kiinnostavuuden kannalta: ei minussa mitään kiinnostavaa ole. En kuitenkaan ole mitenkään pohjamudissa tämän vuoksi ehkä siksi, että olen tällä hetkellä perin tyytyväinen elämäni muihin osa-alueisiin, kuten parisuhteeseen ja siihen, että paino on laskenut.
Olen tällä viikolla pitänyt sisässäni useina päivinä, noin kolmena-neljänä päivänä 1500kcal tai reilusti ylikin ja silti paino on tipahtanut viime sunnuntaista puolitoista kiloa, missä se on pysytellyt kaikesta huolimatta. Ehkä pieni buustailu tosiaan on välillä hyväksi. Koko viikon ajan olenkin tuntenut hirvittävän jäytävää kauhua avokin paluun aiheuttaman herkuttelun lisääntymisen ja tyhjentelyiden mahdottomuuden suhteen, mutta paino ei olekaan itseni yllättäen noussut vaan päinvastoin laskenut :) Tästä painosta olisi enää seitsemän ja puoli kiloa siihen potentiaaliseen lopulliseen painooni. Kaikkia maailman laihdutustarinoita ahmineena kuulostaa todella pieneltä määrältä! Olen huomannut muotojeni hieman tasoittuneen, minkä suhteen tavallaan pelkään avokkini puolesta - että hän ei pitäisikään samanlaisesta kehosta kuin minä. Lopulta kuitenkaan muiden mielipiteet eivät kiinnosta, kunhan itse olen tyytyväinen. Parin kilon päästä voisin vihdoinkin julkaista before-after kuvia kehostani netissä.
Pitäisi varata varmaan aika hoitsulle juttelemaan ja ravintoterapeutille, ihan vain muodon vuoksi. Mikään nimenomainen parantuminenhaan minua ei tällä hetkellä kiinnosta, kun tälläkin viikolla olen pari-kolme kertaa ahminut ja oksentanut ja painon lasku saattaa olla kytköksissä siihenkin. Lähinnä se masispuoli huolettaa, minulle määrätään alinomaa vain kolmeksi kuukaudeksi masislääkettä ja pelkään, että jos se päätetään lopettaa, masennun taas ihan hirvittävästi enkä saa yhtään mitään aikaiseksi. Lisäksi on vaikea varailla mitään tapaamisaikoja töiden vuoksi, niitä kun on aina samoihin aikoihin kuin miten tapaamiset yleensä on ajoitettu. Taidan kuitenkin soittaa huomenna hoitsulle ja katsella, mitä tehdään. |
| Niin totta (sivusto). |
Sellainenkin positiivinen uutinen tässä vielä tuli mieleen, että avokki ja minä vietämme varmuudella kesän yhdessä tällä asuinpaikkakunnallamme, mikä on kesäisin mitä ihastuttavin elinympäristö. Ehkä voisin lykätä pari kirjatenttiäkin kesälle tämän ansiosta. Täytyy katsoa, ei tunnu koulusta nyt tulevan yhtään mitään. Kadehdin koko ajan minua nuorempia opiskelukavereitani, jotka suorittavat tutkintoaan huippuvauhtia ainakin facebookin mukaan. Toisaalta taas minulla menee muutoin hyvin, joten en oikeastaan osaa valittaa.
Anteeksi tätä tajunnanvirtaista tekstiä, lähinnä tällainen ajatusten/tilanteen päivityspostaus taisi tulla :) Viikon päästä pitäisi olla viikko vapaata töistä, joten saatan silloin saada hieman koheesiivisemman tekstin tuotettua ja jossa saattaisi olla jotain oikeaa sisältöäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti