Elämäni suurin ihme on tapahtunut! No, ehkä vähän liioittelen, mutta mielestäni tämä ei ole muuta kuin suuri ihme, epätodennäköisyyksien huippu ja lähes kaikkien luonnonlakien vastaista: söin eilen puoli kiloa irtokarkkia, pari palaa itsetehtyä pitsaa ja 300 gramman sipsipussin, en liikkunut juuri ollenkaan, en oksentanut, ja silti painoni nousi eilisestä VAIN 500 grammaa!!! En oikeasti ymmärrä, kuinka se on mahdollista. Edellämainitut tavallisesti aiheuttavat kolmipäiväisen pöhötyksen, mutta tällä kertaa ei mitään muuta kuin huono omatunto ja suuri paastointo odottivat minua aamulla. Vatsani ei ollutkaan odotuksenmukainen eli tällainen:
Sen sijaan vatsani oli suhteellisen litteä ja päiväni, tai koko viikkoni pelastettu. Otin tosin illalla muutamat nesteenpoistajat, eihän muuten mitenkään voisi välttää suolatärkkelysmassan eli sipsien pöhöttyneisyyttä. Irtokarkit söin niin nopeasti ja kun niitä nyt oli se puoli kiloa = äärettömän paljon, että meinasin seuraavan kahden tunnin ajan oksentaa ihan ilman mitään yritystä. Välttelin oksentamista kuitenkin viimeiseen tippaan asti, etsin erilaisia makuu- ja istuma-asentoja, röyhyytin itseäni ja lopulta oksettava olo jätti kehoni oksennuksen siitä poistumatta.
Tällä hetkellä paastoilu- ja laihdutusinspis on massiivinen. Sinänsä ei kiinnostaisi enää koskaan, ikinä pb:ttaa, mutta sinänsä kyselen jo avokiltani, milloin tällä on jotain iltamenoja, jolloin voisin sessioida. Tällä viikolla nyt kuitenkin sitten, kun tällaisia menoja ei hällä juuri ole, yritän elää sillä alle 1000:lla päivässä. Aamulla puuroa, päivällä hedelmä, illalla jotain ruokaaruokaa. Liikkuminenkin pitäisi aloittaaaaraerhrjh. No, mikä tahansa alamäki painon suhteen on minulle ylämäkeä, ehkä jonkinmoisen työn takana, mutta mentaalisesti nostattaa pilviin. Minä onnistun, ja kun onnistun, saan sunnuntaisin syödä vähän enemmän. Ehkä. Pitäisi käydä ostamassa lisää joitain tehokkaita nesteenpoistajia näitä sunnuntaita varten..
Kun en muutakaan avauduttavaa keksi, kerronpa vähän, kuinka avokin saapuminen sujui. No, hän tuli kotiin, joimme vähän viiniä ja juttelimme. Siinä se, ei mitään ihmeellistä ahdistusta ja läheisyydenkammoa osaltani, vaikka viimeksi kuukauden erossaolon jälkeen jouduin pyytämään avokiltani enemmän halimista ja hengailua ennen läheisempää fyysistä yhdessäoloa. Kerroin hänelle masentuneisuudestani, että se taitaa olla taas jotain kaamosmasennusta, mihin lekuri sanoo "nuku hyvin, liiku enemmän, osta kirkasvalolamppu" ja hoito on siinä. Agreed, ei siitä sen enempää. Olen kyllä heti huomattavasti onnellisempi, kun on joku toinenkin ihminen asunnossa, joku ketä halia ja kenen viereen illalla nukahtaa. <3
Kirjoittelen tänne myöhemmin, kuinka viikkoni on sujunut ilman ahmimista ja oksentamista! Nyt on niin paljon puuhaa, että täytyy vaihtaa tekemisenkohdetta. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti