Havahtuminen kiireeseen

Pahoittelen, että kirjoittaminen on jäänyt vähän vähäisemmälle. Ehkä tietoisuus huomenna saapuvasta avokista on parina viime päivänä pitänyt minua kiireisenä - olen vihdoinkin alkanut tehdä työtä tutkielmani eteen. Lisäksi joka päivä tässä on kulunut samalla mallilla, josta minulla ei ole paljoa kerrottavaa: olen syömättä, koska pelkään syömisen johtavan ahmimiseen, ja kun olen ollut tarpeeksi kauan syömättä, annan itselleni luvan ahmia tilini tyhjäksi. Eilen oli taas laatatessa jänniä pistoksia sydämen kohdalla, mutta jätin ne huomioimatta ja toteutin saman operaation päivän aikana vielä 4-5 kertaa.

Jännittää ihan kauheasti avokin saapuminen: kuinka osaan olla ahmimatta tai etenkin oksentamatta? Lihonko viisi kiloa, kun ahmin ja en saa oksentaa? Mitä tapahtuu sunnuntaina leffailtana, kun velvoitteena on syödä pitkästä aikaa irtokarkkia leffan yhteydessä? Tällä hetkellä suunnitelmani on seuraavanlainen:

Syön vain, kun on avokin suhteen pakollista.

Syön esimerkiksi aamupalan, ehkä välipalan ja päivällisellä jotain lisukkeita. Kun mahdollista eli avokilla on menoja, pidän todennäköisesti ahmimissessiot.

Yritän toteuttaa jonkinlaista pehmeää laskua jokapäiväisestä bp-kierteestä ensin oksentamattomuuteen ja sitten ahmimattomuuteen. Ideaalisinta olisi, että kumpikin loppuisi kuin seinään. Tiedän kuitenkin todellisuuden toimivan toisella tavalla. Lisäksi tässä ovat jonkinmoiset helmikuun tavoitteeni:

• Opettelen elämään ilman päivittäistä ahmimista
• Urakoin kouluasioiden suhteen
• Pudotan vähintään kaksi kiloa.

Niin, nähkääs, hyvät bulimikkoilemattomat ihmiset, bulimia ei ole mikään laihdutusratkaisu. Sillä pikemminkin saa painon ja koko kehon vain jumittamaan, mitään ei tapahdu. Ainoastaan, jos oksentaa kaikki syömänsä ruoat ja saa sydänkohtauksen viikossa, voi varmaan laihtuakin huomattavastikin. Tämän oman linjani ansiosta on tämänpäiväinen aamupainoni vain noin kilon vähemmän kuin jouluna, eli suoraan sanottuna paino on jumittanut, noussut ja laskenut joka päivä saman verran kuin jokin lasten keinu. Tili kuitenkin on pienentynyt niin hävettävän paljon, etten ole uskaltanut asiaa 150 euron mättörahojen jälkeen laskeakaan. Lisäksi eilen illalla ensimmäistä kertaa elämässäni sydämensyke tuntui hyvin omituiselta.

Tänään vietän viimeisen virallisen mikkoilupäivän vähään aikaan. Mättöjä on ihan koko päiväksi, enää tehtävänä on etsiä mukavaa oheistoimintaa.