Done, done and done!

Sain kerrottua. Tilanne eteni niin, että maksoin vuokran ja mainitsin tilille jääneestä mitättömästä summasta avokille, joka makasi sängyllä silittelemässä kissaa. Tuo katsoi minua hämmästyneenä pitkään, sillä on tiettyä, että minulla on ollut aikamoiset säästöt. Menin sitten avokin viereen sängylle istumaan ja sain vihdoin sanottua:

Tähän rahanmenoon liittyen oon halunnu sulle jo pitkään yhden jutun sanoa, jota mä olen kaavaillut ja suunnitellut ihan erilaiseksi, mutta kuitenkin... En oo saanu kerrottuu, kun tiedän, miten sä suhtaudut kyseiseen ilmiöön. Mut mun on siis pitkälti rahat menny syömävammailuun, joka siis ei koskaan oo mennyt pois - tänä keväänä vissiin kun tuo valmistuminen stressaa, se on yltynyt tällaiseen muotoon. Nyt 18. päivä alan saada siihen hoitoa keskussairaalalla. En oo uskaltanu sulle kertoo, ku.. no, nii... 

- "Sulla on siis säästöt menny syömävammailuun?" kysyi avokki.

No, tää ei oo mitenkään tahdonalaista, se on kuin pakko-oireista käyttäytymistä - ei sille mahda mitään. 

 -"Hemmetin yliopisto-opiskelija" + yhteistä naurua ja mun "No nii-i!"

Olen siis monesti kertonut avokille kaikista maailman "friikeistä" joihin yliopistolla törmää joka ikinen päivä. Varmaan ainakin puolella oman yliopistoni ja tiedekuntani opiskelijoista on erilaisia mentaalisia haasteita, jotka välillä ilmenevät epämieluisillakin tavoilla luennoilla ja rakennusten käytävillä. Ollaankin avokin kanssa hieman naureskeltu, että mikä ihmeen hullujenhuone tuokin on, kun on niin paljon erilaista tallaajaa :D

Kaiken kaikkiaan sanoisin tilanteen menneen hyvin, vaikka "vuorosanani" menivätkin sekaisin. Avokki otti asian aika neutraalisti, mistä jäi hinku kysyä joskus tulevaisuudessa, onko hän aavistellut/tietänyt jatkuvasta "vammailustani". Päädyin lopulta tulokseen, etten suoraan mainitse puhdasta bulimiaa, sillä loppujen lopuksi se on jo sen verran yksityiskohtaista tietoa, mitä hän ei välttämättä edes halua kuulla. En myöskään muistanut tai saanut sanottua, että voin toki vastailla aihepiirin kysymyksiin, mutta tilanne oli sen verran luonteva ja ok, että jäi tuntu, että avokki kyllä sitten osaa kysyä jos haluaa. En ihan muista, sanoinko lopuksi tyyliin "niin, mitäs sitten?", mutta ainakin avokki pyysi minua hieromaan jumista selkäänsä. Illemmalla vielä yhdessä istuskelua, juttelua viinin äärellä ja lähempää fyysistä kontaktia. Mukavat fiilikset jäi. Ehkä melko ratkaisevaa oli kyllä se, että avokki oli hyvällä ja avoimella tuulella, eli tunnelma oli oikea.

Olen saanut tutkielmaa kirjoitettua noin viisi sivua - vielä viitisentoista kirjoitettava maanantaiksi. Saan varmaan hirveät huudot ja en varmaan edes pääse koko kirjoituskurssia läpi, kun olen suoriutunut niin surkeasti. Tänään menen kuulemaan välituomiota, viikon päästä lopullista tuomiota. Ajattelin ihan suoraan sanoa ohjaajalle, jos tuo kysyy miksen ole kirjoittanut enempää, että kevätmasennus on jarruttanut toimintakykyä radikaalisti. Ihan sama, pakko on jokin syy antaa ja tuo on se aito, rehellinen syy.

Tilasin eilen jossain ihmeen hetken huumassa vaatteita 120 euron edestä. Olen etsimässä itselleni ympäri vuoden käypää arki/juhlamekkoa, ja löysin 90 euron mekon, joka oli alennuksessa 60 euron hintaan. Koska kuitenkin olen niin älyttömän mallinen, etten osannut valita oikeaa kokoa, tilasin kaksi eri kokoa. Lopullisesti siis tulen maksamaan korkeintaan 60 euroa, kunhan palautuksessa ei tapahdu mitään häslinkiä. Muun muassa kyseinen vaateinnoitus lykkäsi eilen tutkielman kirjoittamista, ja aloin kirjoittamaan vasta iltaseitsemältä ja lopetin yhdeltätoista. Kirottu tutkielma pistää koko pään ja kaiken sekaisin. MIKSEN ALOITTANUT AIEMMIN, saamaton *ska. Eli tunnelmat ovat jokseenkin hypervilkkaat, mutta kuitenkin fiilis on lannistunut ja kaikki muu kiinnostaa älyttömästi paitsi velvoitteet. Vähän sellaista syksyistä mahdollista hypomaniamenoa, kun ei oikein ole tehnyt mieli syödäkään (-->kcalit alle 1000:n pari viime päivää) ja unen saanti on vaikeaa. Silti käytin eilen väkisinkin saamani tilaisuuden hyväksi ja ahmin vatsani kipeäksi, vaikkei mieli edes tehnyt. Hyvä mennä bulimiahoitoon juuri, kun se menee ohi. Aina se menee näin.

P.S. Ostin kokeiluksi sellaista luontaistuotetta, jonka pitäisi avittaa serotoniinin tuotannossa. Tänään otin ekan ja ehkä parin viikon päästä saa nähdä tuloksia!