Vaikka olen saanut nyt yhden kevään tutkielmistani lähes kirjoitettua valmiiksi, odottaa minua vielä yksi monikymmensivuinen kirjoitelma sekä kasa tenttejä. Lisäksi pitää hakea töitä (ei ole vieläkään kesätöitä).
En ole oksentanut viiteen päivään! Sinänsä hyvä joo, mutta kun en osaa lopettaa ahmimista. Näitä oksuiluja on ollut nyt estämässä pitkälti se, että avokki on ollut joka päivä kotona, kun saa suorittaa joitain kursseja etänä. Tänään olisi mahdollisuus bp:ttaa, mutta iltapäivällä on luento, jossa pitää olla skarppina. Silti himotus on niin kova, että taidan lähteä kauppareissulle. Ahmimishimot siis ovat kovat ja lihomisenpelko sitäkin suurempi, mutten osaa olla ahmimiatta, koska olen itekuriton sika. Tämä nimimerkillä "paino nousi päivässä puolitoista kiloa ja sitä seuraavana toisen mokoman". Olen jälleen löytänyt leivän.
Fiilikset ovat sekavat. Toisella hetkellä masentaa tajuttomasti, toisena menee valonnopeutta ja seuraavaksi räjähtelen avokille päässäni. Keskittymiskyvyssä on rakoja ja mikään ei kiinnosta, mutta sitten taas jotkin asiat kiinnostavat niin, että niiden parissa aika kuluu huomaamattaan kuin siivillä.
Kirjoittaisin varmaan enemmän, jos tietäisin mistä kirjoittaa. Ei ole nyt ollut inspistä, kun on saanut vääntää tutkielmaa. Pahoittelen, mutta tulen varmaankin kirjoittamaan taas jotain viikon loppuun mennessä, jos vaikka olisi pää selvemmässä tilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti