Jälleen pikapostaan: Olen kirjoittanut noin kaksi sivua tutkielmaa, jonka pitäisi torstaihin mennessä olla noin kymmensivuinen. Olen tosiaan aika hyvin jo päässäni hahmotellut, mitä tulen kirjoittamaan, en vain ole saanut sitä vielä kirjoitettua. Naiivin optimistisesti uskon, että minulla on vielä toivoa.
Samaten olen hahmotellut lähestulkoon lopulliseen muotoonsa sen, mitä tänään avokille kerron. Se on pitkälti sama kuin aiemmin jo esitin, mutta ajattelin tehdä lisämaininnan "Ei se syömähäröily ole koskaan mihinkään kadonnut, se vain muuttaa muotoaan"... Olen jo pari siemausta nauttinut punkkua, jotta saisin asian hoidettua tunnin-parin päästä.
Tärisyttää, pelottaa. Miten avokki reagoi ruoanhaaskuuseeni ja valehteluuni? Tässä voi olla koko suhde vaakalaudalla. Kirjoitan huomenna tai ylihuomenna siitä, kuinka asiat ovat sujuneet. On kuitenkin tuo tutkielmakin pitkälti huomenna tehtävä.
2 kommenttia:
Onnea keskusteluun! Ja voimia, ei kuulosta helpolta kaikki tuo yhtä aikaa.
Kiitos tsempeistä, mieli on jo paljon kevyempi ja fiilis on kaikkeenkykenevä, kun sain kerrottua :)
Lähetä kommentti