Lääkäri määräsi mulle ainakin aloituslääkkeeksi essitalopramia, joka on samaa kuin Cipralex, eli lähes takuuvarmasti lihottavaa tavaraa. En vain jostain syystä kehdannut (tuntui tehneen jo niin vankan päätöksen) ruveta kinumaan sitä Seronilia, jota nimenomaan bulimikkojen hoidossa käytetään sen ahmimista laannuttavien vaikutusten vuoksi. Tiistaina menen onneksi taas hoitsulle, jossa aion tästä kyllä kitistä.
Netissä asiaan liittyviä keskusteluketjuja lukiessani en kylläkään ole saanut varmuutta siitä, perustuuko kyseisen lääkkeen mahdollinen "välttämätön" lihotusefekti siihen, että se mahdollisesti kasvattaa ruokahalua, vaiko siihen (kun jotkut väittävät), että se hidastaisi aineenvaihduntaa. Kuitenkin kaiken maailman syömishäiriöisetkin, jotka takuulla tarkkaavat tarkasti ja tiukasti ruokavaliotaan ja sanovat ruokavalionsa pysyneen tasan samana, ovat yhtäkkiä lihonneet kuukaudessa pari kiloa, kuukausissa jo kymmeniä kiloja.
Joka tapauksessa itse ajattelin syödä nuo ekat pari viikkoa, eli minimaalista 5mg:aa, ja jos lihon grammaakaan selkeästi muusta kuin ruokailusta johtuen, en suostu syömään enempää. Ärsyttävintä on ehkä se, kun sanoin tuolle naislääkärille tuon hieman kerrottua lääkkeestä (ei ollut vielä kertonut nimeä tai muuta, vain efektejä), etten suostuisi syömään ainakaan Cipralexia tai sitä Mirtatsapiinia (tms) niiden lihottavien vaikutusten vuoksi. Tähän tuo sitten kamalan pätevästi vastasi "no joo kyllä siitä saattaa muutamia kiloja tulla, mutta se on sulla tämän hetkisessä elämässä vaan iso juttu, tärkeämpää on että arjesta selviää...", mihin minä pääni sisällä räjähtelin, että MITEN MINÄ VOIN PARANTUA MASENNUKSESTA, JOS LIHOMINEN AIHEUTTAA SITÄ MASENNUSTA LISÄÄ?? Muuten kyllä lääkäri tuntui tajuavan puheeni, kun sain viidennnen kerran selittää kaiken taas alusta loppuun. Tuo teki kanssa sen saman bipotestin, enkä oikein tajunnut, millaiseen lopputulokseen hän siitä tuli. Lopun 15 minuuttia tuo tuhlasi aikaa puhelemalla ne samat jutut hoitojen tarkoituksesta ja kulusta, jotka kerroin hoitsun minulle juuri kertoneen ja että ko. asiat ovat kyllä minulla hyvin tiedossa ja musitissa. Silti tuo vain pälätti moisia turhuuksia, kun olisi sen sijaan voinut esimerkiksi kysyä minun mielipidettäni mahdollisesta lääkityksestä sen sijaan, että määräsi oman mielensä mukaan "jotain". Lääkäri tuntui muutenkin keskittyvän lähinnä masennukseen (ja ahdistukseen, mitä minulla kuulemma lähes takuuvarmasti on vaikken sellaisia tuntemuksia niinkään omaa), eikä syömisvammaan. "Kyllä tässä varmaan jonkin tapainen syömishäiriö on...", "on se kai mahdollista, että olisi sekä syömishäiriö että masennus"... O rly??
Raivostuttaa. En ainakaan vielä jaksa liitellä kuvia, kunhan halusin purkaa. Inisen kyllä sille hoitsulle tiistaina, että kun minulla selkeästi on aika voimakkaasti nyt bulimia käynnissä, miksi minulle ei määrätty bulimikkojen hoitoon tarkoitettua lääkettä. Tämä nykyinen saattaa tietääkseni aiheuttaa pahoinvointia, mutta ei itselläni sellainen ainakaan ahmimishimoja tyynnytä! IDIOOTTEJA MAAILMA TÄYNNÄ.
4 kommenttia:
Mä oon syönyt noista molempia, eikä paino kai niiden takia muuttunut miksikään, vaikka niitä napaani vedin vuoden (Seronil) ja reilun puolikkaan (Essitalopraami). Sun kannattaa varmaan kuitenkin syödä edes vähän pidempään ja vähän isommalla annostuksella edes jonkin aikaa, kaksi viikkoa ei nimittäin kerro juuri mitään.
Mulle ei muuten Seronil sopinut ollenkaan, harmi vaan että tajusin sen vasta jälkeenpäin :/
Juu, se on kyllä yksilökohtaista ja todelliset vaikutukset näkyvät vasta kunnon ajan kuluttua, mutta pelottaa niin hirveästi semmoinen potentiaalinen yhtäkkinen painonnousu :(
Toivottavasti sulle on löytynyt sopiva lääke sopimattoman Seronilin sijaan!
no olipa idiootti lääkäri! D:
^ Vähän jäi kyllä itsellekin sellainen fiilis, ettei yhtään kiinnosta mun näkemykset lääkityksen suhteen ollenkaan ja ihmeen ajanhaaskuuta harjoitti :\ Kiitos sympatioista! :)
Lähetä kommentti