Putkessa putkistoon

Elämä ei nyt mene oikein putkeen. Kuluneen viikon aikana olen ollut ahmimatta kahtena päivänä ja täten kuluttanut viimeisimmätkin hiluni mättöihin. En saa yöllä nukuttua, päätän aamukahdeksalta valvoa päivän putkeen, nukahdan ja herään iltapäivällä. Näin tässä on menty noin kuukausi ahmimisia lukuunottamatta. Vaikka väsyttää, en saa nukuttua. Edes melatoniini ei aina auta. Ehkä vain tuijotan liikaa tietokoneen ruutua.

Huvin vuoksi voisin listata, mitä tässä viikon sisällä on tullut ahmittua ja kierrätettyä viemäristöön jokseenkin epäluonnonmukaisesti:
- 2 kokonaista pannukakkua
- 4dl vispikermaa (valmismäärä kermavaahtona tuntematon)
- irtokarkkeja n. 700g
- sipsejä n. 400g
- tuntematon määrä ruisleipää, makaronia ja juustoa
- 13 kinder buenoa (ovat tarjouksessa eräässä kaupassa)
- 2 L jäätelöä
+ öinen jälkilisäys: tänään vietetty "hyvästit jokapäiväiselle sessioinnille" kahdella ja puolella litralla jäätelöä sekä 200 grammalla sipsejä ja vielä parilla kinder buenolla

Eli aika paljon rahaa heitetty menemään. Vain koska "tekee mieli". Sinänsä ilokseni itse prosessi on helpottunut ja nopeutunut, mikä osaltaan ikäväksi asiaksi tekee itse prosessista entistä houkuttelevampaa ja "ei niin pahaa". Painoa on pudonnut viime postauksesta jopa 300 grammaa, jee. Tammikuun osasin elää erittäin kivasti 1000-1200 kcalilla päivässä ilman sen suurempia sotia, mutta heti kun avokki lähti reissuun, alkoi miltei jokapäiväinen sessiointi.

Elämä siis menee suoraan putkistoon. En saa mitään kouluhommia tehtyä, sain nuhteet hoitsultani ja lekuriltani, koska olen nukkunut niin monilla tapaamiskerroilla pommiin ja jättänyt ilmestymättä paikalle (meinasivat, pitäisikö hoitosuhteeni katkaista kokonaan), tänään umpeutuu muutamia kesätyöpaikkahakukohteita ja minua ei pätkääkään kiinnosta raapustella hakemuksia, jotka eivät kuitenkaan tuota mitään tulosta. Kaikesta tästä synkistelystä huolimatta en koe oloani musertavan masentuneeksi varmaankin lääkityksen ansiosta. En osaa tosiaan kuvitellakaan, mikä olisi mielentilani ilman tuota taikakapselia. Tällä kertaa sessiointi ei kuitenkaan ehkäise muita menoja toisin kuin vuosi sitten, jolloin saatoin jättää luennon väliin voidakseni jäädä kotiin ahmimaan ja oksentamaan. Nyt vain nukun väärään aikaan.

En siis tahtoisi edes tällä hetkellä lopettaa oksentelua - ainoa ongelma on rahanpuute nyt, kun koko asuntokin on kaiken aikaa vain omassa käytössäni. Mietinkin sitä, kun hoitsu käski "miettimään tavoitteitani hoidon suhteen" (tähän tapaamisten poisjääntiin liittyen), niin itse oikeastaan koen koko "hoidon" täysin turhaksi ja hyödyttömäksi. Viime tapaamisellakin hoitsu alkoi noin puolivälissä puhua ties mistä kaikesta turhasta, koska ei tainnut keksiä muutakaan puheenaihetta. Puhuimme hiuksista noin puoli tuntia. En silti tämän vuoksi todellakaan jätä käymättä siellä, uskon siitä vielä jotain hyötyä olevan mahdollista olla,nukun vain pommiin. En tajua, mikä nyt niin valvottaa ja pitää herättämästä miljooniin herätyskelloihini.

No, tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Toivottavasti ensi viikolla pääsen kertomaan unirytmini normalisoitumisesta sekä opintojen rullaamisesta!