Ajatukset ahminnassa

Olen himoinnut parina viime yönä/iltana ruokaa aivan kauhistuttavasti. Eilen aloin jo suunnitella seuraavaa mättöpäivää, vaikka lupasin pitää herkuttoman tammikuun. (Katselin Top Chef dessertsiä, jossa kilpailijat tekivät konvehteja.) Ajatukset palasivat niille entisille raiteilleen: "No kyllä mä nyt yhden päivän voin syödä vähän enemmän, kun näin hyvin olen ruodussa pysynyt..." Mutta tuota ajatusta ei missään nimessä kannata seurata, se on valheellinen ja yrittää vain johtaa mut takaisin epäonneen. Koska linjauksenani on syödä se alle 1000 päivässä, saan korkeintaan pitää viikossa yhden tonnipäivän.

Tuona tonnipäivänä tulen varmaankin syömään ihan vain tavallista ruokaa kyseisen määrän edestä, sillä en tahdo pettää lupaustani herkuttomasta tammikuusta. Kaiken lisäksi en ole edes ansainnut mitään herkuttelua, kun olen niin saamaton laiska säälittävä vätys, joka on kaikista muista vuosikurssilaisistaan muutamia kymmeniä opintopisteitä jäljessä. Eilisillan suunnittelut kuitenkin päätyivät ratkaisuun, että tänään syön "normaalisti": makaronilaatikkoa ja rakkauttani punajuurisalaattia. Saan näistä koostettua annoksen, joka on kcalmäärältään noin 4-500 kcal ja varmasti täyttävä. Ongelmana on lähinnä kyseisen annoksen potentiaalinen mässytyshimon herättäminen. Tämä vain pitää kestää yli, sillä en aio loppuelämääni välttää himoja herättäviä ruokia, vaan niiden kanssa on pystyttävä elämään. Minähän en enää sortuile.

Näin aamulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista ruokahalua, vaikka yleensä teen heti herättyäni innoissani itselleni aamupalaa, jonka hotkaisen hetkessä. Nyt ei tekisi mieli syödä yhtään mitään, mutta koska haluan syödä aamupalan ja se on terveellistä, syön vaikka edes yhden porkkanan, jos muuta ei mene alas. Kaiketi stressi siitä, että miljoonasivuinen, yhäkin aloittamatta jäänyt essee pitää palauttaa huomenna. Lisäksi olen nukkunut parina päivänä melko huonosti. En saa oikein millään nukahdettua ja herääminen on vaikeaa. Kunhan saan sen esseen väännettyä, annan itseni nukkua seuraavana aamuna niin pitkään kuin vain haluan, en laita edes herätyskelloa soimaan, vaikka kuinka pakkomieli väittäisi sen olevan tarpeellista.

Kapeat kädet, reidet, jotka eivät tartu toisiinsa koskaan..

P.S. Päivän ruokailu sujui hyvin: makaronilaatikkoa 230 edestä, punajuurisalaattia 200 edestä. Kumpikin suurinta herkkuani (mikä tahansa pasta menee), enkä ahminut!!