Osoitin jälleen alhaisuuteni tänään. Olen ihmiskunnan pohjasakkaa, väkeä, jolle ei voi uskoa mitään tai antaa minkäänmoista vastuuta minkään asian suhteen. Petin lupaukseni itselleni ja samalla koko minuudelleni, elämälleni, tulevaisuuden paremmalle Tapille.
Hain tänään postista sukulaiseni minulle lähettämän paketin. Sisältä ilmeni pari 200 g suklaalevyä ja myöhästynyt joululahja, kivat pikku tuikut. Mutta välitinkö niistä? Ehen, sen sijaan mieleni fiksoitui täysin niihin ihaniin, suussa sulaviin suklaisiin, jotka toisivat lohtua mihin tahansa elämän alamäkeen. Menin kotiin, söin normaalin lounaan ja nukuin päiväunet. Sain kuitenkin herätä päiväuniltani pienoiseen perhekriisiin, joka minulle siis tuttavallisesti ilmoitettiin puhelimitse. Lähinnä erään serkkuni elämän ongelmia. Rakkaimman, lähes sisaruksen kaltaisen serkkuni miesystävä oli pahoinpidellyt tämän julkaisukelvottomaan kuntoon.
Ehkä otin tämän stressin itseeni, ehkä lisäsin siihen omat stressini kouluhommien rästeistä, saatoin myös maustaa tätä höystöä väsymyksellä ja itsesäälillä, mutta joka tapauksessa sopaksi syntyi minun repsahatamiseni herkuttoman tammikuun lupauksesta manalaan. Söin yhden suklaalevyn varmaan noin kymmenessä minuutissa. Tätä seurasi tyypillinen bulimikkoajatus: "Oh fuck it, saman tien voin hakea kaupasta sen himoitsemani sipsipussin ja ahtaa itseeni kaiken, olen kuitenkin jo pilannut kaiken ja tulen loppuikäni olemaan läski!"
Söin tunnissa siis neljäsosan toisesta suklaalevystä sekä melkein kokonaan 300 gramman sipsipussin. Silkkaa rasvaa, tärkkelystä, suolaa ja arominvahvennetta ehkäisemään mahdollisen koukuttumisen katkeaminen. Söin, söin ja söin ja samalla hukutin todellisuuden ja ajatukseni lempisarjani katseluun netistä. Vaikka uskon, että suurinta osaa syödyistä kaloreista ei voi millään saada "nollattua", etenkään enää tunnin päästä syömisen aloittamisesta, lähdin kuitenkin yrittämään nollausta. Ja tulihan sitä sitten nollattua. Ensin syötyä suklaalevyä en enää oikein saanut kaottua, kurkku kun oli jo niin rikki sipsien syömisestä.
Tyhjentämistaisteluni jälkeen vaaka näytti aamupainon olevan lisääntynyt 400 grammaa. Tämä on siis vasta sitä painoa, jossa on vain päivän kertyneet nesteet, ei niitä äsken ahnaasti ahmittuja kaloreita ja suoloja, jotka näkyvät vaa'assa huomisaamusta ikuisuuteen. Kuitenkin olin suhteellisen tyytyväinen tähän. Julma totuus silti on, että pilasin herkuttoman tammikuun, sain tänään kerrytettyä "kiitettävät" kaksituhatta kaloria ja lykkäsin jälleen rästihommien suorittamista myöhemmän elämän murheeksi. Eiköhän tämä kaikki ynnättynä kerro jokseenkin tämänhetkisestä itsevihastani. Se on jotain niin syvää, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Minä itse valitsen oksentaa, minä itse olen niin idiootti, etten hae apua. Minä itse olen niin turhamainen, että jatkan tätä kehoa riepottavaa rituaalia haaveenani olla jonain päivänä kaunis.
HUOM! Yhdellä kolmesta, siis joka kolmannella ihmisellä, ei ole oksennusrefleksiä. Älkää siis turhaan pakottako itseänne oksentamaan, siinä ei ole mitään järkeä. Se tuhoaa kurkun, hampaat ja aineenvaihdunnan. Bulimikoista 2-3 kymmenestä kuolee sairauteensa. Ehkä tunnetuin bulmiakuolematapaus netissä löytyy muun muassa tämän linkin takaa, mutta lisäksi tunnetaan tapaus, jossa bulimia on johtanut aivokuolioon (löytyy myös kyseisestä linkistä). On olemassa epäselviä tutkimustuloksia siitä, kuinka paljon syödyistä kaloreista on mahdollista saada kehosta oksentamalla. Suuri osa näistä tutkimuksista viittaa siihen, että ainakin puolet tai kolmasosa syödyistä kaloreista säilyy kehossa, eli oksentamalla ei todellakaan voi 'nollata' syömisiään.
TÄSSÄ EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ.
4 kommenttia:
Hömhöm. Olet oikeassa, ettei tässä ole mitään järkeä. Tänään on tullut syötyä ja oksennettua 11 kertaa, ja tämä on vielä hyvä päivä.
Jäi vain vähän kaihertamaan sinun sanavalintasi. Sen takia jopa uskallan kommenttia nyt laittaa. "Omaa typeryyttään tähän turhamaiseen ja idioottien 'tautiin'." 'Tauti?' Eikä bulimia ole sinusta vakavana pidettävä sairaus? Omaksi ilokseen ja huvin vuoksiko täällä vain oksennetaan? Ja että idioottien tauti? Omaa typeryyttään? Tietysti olin vitun idiootti ja typärä silloin 14-vuotiaana, kun kokeilin oksentamista. Oli typerää jatkaa sitä. Valitsin sen ensimmäisen oksentamiskerran, mutta kymmenennen kerran jälkeen minulla ei ollut enää sanavaltaa asiaan. Ei ole enää seitsämään vuoteen ollut.
En tiedä, olivatko nuo sanat kohdistettu vain itseesi vai oliko tarkoitus haukkua kaikki bulimikot maan rakoon. Kyllä minäkin aina haukun ja solvaan itseäni tuollaisilla sanoilla, mutta vain itseäni. Nyt jäi epäselväksi, että olivatko nuo sanat tarkoitettu muille bulimikoille ja siis myös minulle??
Tarkoitin tällä juurikin itseäni. En usko, että loppupeleissä kyse on enää omista valinnoista, vaan sairaudesta. Tiedän vain itse, että voisin varmasti hankkiutua tästä eroon, jos uskaltaisin ja viitsisin hakea apua. Mutta sen sijaan päätän vain jatkaa samaa mallia ja olla turhamainen, ihannoida liikalaihuutta ja idioottina sulkea päästä kaikki terveet ajatukset ja läheisten sanat.
En siis tarkoittanut kommenttiani mitenkään universaalisti, vaan se on juurikin mainitsemaasi itsen haukkumista. Yritin myös kommentillani tuoda esiin koko toiminnan järjettömyyden, toisin sanoen yrittää mahdollisimman selkeästi ilmaista ihmisille, ettei sitä ensimmäistä kertaa kannata koskaan edes harkita.
Muokkaan tekstin ilmaisemaan selkeämmin tätä kantaa. Kiitos huomionarvoisesta asiasta ja voimia sinulle, vielä tulee parempia päiviä!
Näin ajattelinkin sen olevan, että itsellesi olit nämä sanat tarkoittanut, mutta kun sitä ottaa itseensä aivan kaiken, vaikkei sitä olisikaan tarkoitettu minulle. Niin tuli sitten nämä sinunkin sanat imettyä itseeni ja haukuttua itseään vähän lisää...
Kiitos. En tietenkään halua, että varot mitä kirjoitat, tämä on sinun blogisi ja sinun tulee saada kirjoittaa tänne kaikki haluamasi ajatuksesi. Mutta olisit voinut vaikka pistää jotenkin "minä huudan itselleni..." jne. lauseiden eteen. Nyt kappale näyttää erittäin asianmukaiselta ja toivottavasti estää jota kuta ihmistä oksentamasta sitä ensimmäistä kertaa. En minäkään ehkä olisi sitä ensimmäistä kertaa tehnyt, jos olisin tiennyt, mihin tämä todella johtaa..
Voi Tappi, et sinä ole typerä. Sinä pelkäät. Pelko on tunne, sillä ei ole tekemistä fiksuuden tai tyhmyyden kanssa. Ja ihan jokaista ihmistä olisi ahdistanut tuo, mitä serkullesi tapahtui. *ojentaa hippusen lempeyttä*
Lähetä kommentti